Satakunnan kanakoirayhdistyksen viime vuonna järjestetylle koulutuspäivälle tuli jatkoa Huittisissa, Karhiniemen kylätalolla. Mukana oli kuuntelemassa tulevia pennun omistajia, nuoren koiran kasvattajia ja vanhempien koirien kanssa metsästäviä. Kaikille varmasti löytyi vinkkejä oman seisojan kasvatukseen Timo Vakkerin ja Jukka Rouhiaisen luennoista.
(Jukka Rouhiainen ja Timo Vakkeri)
Timo Vakkeri puhui noudosta palkintona ja riistatyön eri käyttäytymismalleista mitä koiralle voidaan opettaa pennusta pitäen. Malleilla tarkoitetaan, että koiraa voidaan kasvattaa reagoimaan erilaisiin tilanteisiin tietyllä tavalla. Opettamalla hyvä malli ja vahvistamalla sitä, pennulta viedään mahdollisuus toimia väärin.
Timon mukaan metsästyskoiraksi kasvaminen alkaa heti uuteen kotiin saapumisesta. Vasta neljän kuukauden vanha pentu pystyy tekemään täydellisen noudon, jota voidaan käyttää palkkiona myöhemmässä kasvatuksessa. Kun pentu hallitsee noudon, pysähtymisen ja paikalla olon, niin riistatyötä varten ovat hyvät eväät kasassa. Tämä kaikki on syytä opettaa ennen kuin pentu täyttää puoli vuotta, jonka jälkeen sukupuolivietti ja riistavietti alkavat heräämään ja vaikeuttavat opetusta. Vanhemman koiran kanssa toivo ei ole mennyttä, mutta vaatii enemmän toistoa ja väärän mallin poistamista koiralta.
Noudossa pitää ottaa pennusta pitäen kylmän linnun noutamista, jotta pentu oppii toimimaan myös aidon linnun kanssa. Liian pitkään pelkillä dameilla harjoittelu voi johtaa siihen, että koira kieltäytyy ottamasta lintua suuhun tilanteen outouden vuoksi. Noutamisen pystyy opettamaan seisojalla luontaisesti, sillä kantamisvietti on hyvin vahva näillä koirilla. Timo painotti, että noutaminen on esineen nostamista ohjaajalle. Nouto on nouto, niin metrin kuin sadan metrin päästä koiralle, eihän niillä ole matkamittaria. Noutoon kasvatettu koira kokee noutamisen iloisena ja miellyttävänä asiana, joten sitä voi käyttää makupalojen tapaan palkintona eri opetustilanteissa sekä riistatyön harjoittelussa.
Perään meno on eräänlaista riskien hallintaa. Pennusta lähtien koiralle opetetaan, että mitään ei tarvitse jahdata. Koira ei osaa kaivata pallon ja keppien heittelyä, jos se ei ole ikinä niihin tottunut. Myös perhoset ja pikkulinnut eivät kuulu jahdattavien listaan. Omistajalle se voi olla hauskaa katseltavaa, mutta pennulle jahtaaminen on täyttä totta. Sen vuoksi koiralla pitäisi olla tiukka kontrolli aina ensimmäisiin pudotuksiin asti ja myös sen jälkeen. Pentu on työläs kasvattaa tiukan kontrollin alla, mutta työmäärä on pieni verrattuna pahojen tapojen, kuten perään menon kitkemiseen. Nouto palkintona auttaa linnun noston jälkeistä toimintaa, mikäli se on opetettu tietyllä tavalla. Jos koira on opetettu istumaan aina, kun dami, lintu tai noutoesine putoaa maahan, niin tuon mallin pystyy siirtämään riistatyöhön.
Vakkerin malli riistatyölle: Seisonnan jälkeen linnun nosto. Lintu siivittää, tässä tilanteessa pentukoiralle sallitaan liukumaa noston jälkeen. Jos koira pysähtyy ja lintu on ammuttavissa, voidaan koiralle pudottaa. Koira on ehdollistettu, että linnun pudotessa, pitää istua. Paukkunoudon estämiseksi ei anneta suoraan noutolupaa, vaan koira otetaan sivulle. Tämän jälkeen vasta annetaan noutolupa. Nouto toimii palkintona. Koira on ahne ja saadakseen linnun yhä nopeammin liukuma lyhenee ja lopulta pysähdytään heti, jotta päästäisiin nopeammin noutamaan.
Timo lähetti myös terveiset seisojien omistajille: ”Älkää olko huolissanne seisooko koira, kyllä se seisoo, sillä se on sillä geeneissä. Keskittykää siihen mihin voitte itse vaikuttaa riistatyössä.” Hänen koulutuspalveluihin voi tutustua osoitteessa www.era-vahti.net
Jukka Rouhiainen kertoi meille hyvän haun ominaisuuksista ja miten itse voi vaikuttaa siihen. Hyvän haun tärkeimpinä kiinnekohtina oli kontakti ja keholla ohjaus. Kontakti on tila missä koira kuuntelee mitä ohjaajalla on sanottavaa. Ilman kontaktia ei voida koiraa ohjata tai hallita.
Kun kontakti on kunnossa, voidaan haku-harjoitukset aloittaa. Pennusta pitäen on hyvä opettaa tuulen käyttö. Koiran kuuluu luovia vastatuuleen, niin että tuuli tuntuu koiran poskella ja ohjaajan kasvoilla. Tupakoivien on hyvä tarkastaa tuulen suunta tupakan savusta, muuten sytytin taskussa on hyvä lisävaruste tuulen arvioinnissa. Tuuli saattaa vaihdella eri kohdissa ja ohjaajan kasvojen korkeudella tuuli voi käyttäytyä aivan erilailla kuin koiran kuonon tasolla. Opettele luottamaan koirasi hajuaistiin, sillä se on monin kerroin sinun hajuaistiasi parempi.
Keholla ohjaaminen aloitetaan poimimalla koiran kontakti. Kun koira katsoo ohjaajaan, niin käännytään vastakkaiseen suuntaan loivasti. Koiran lähtiessä samaan suuntaan kuin ohjaaja ja koiran ohittaessa ohjaajan, jatketaan kohtisuoraan vastatuuleen. Jälleen luovin päässä koiran ottaessa kontaktin käännytään loivasti vastakkaiseen suuntaan. Ohjaaja kävelee pientä siksakkia ja koira hakee isompaa siksakkia. Luovin pituudella ei ole merkitystä vaan koiran ja ohjaajan yhteistyöllä. Haku laajenee ajan mittaan.
Koiran hakua ei kannata rajoittaa pillillä jatkuvasti vaan ainoastaan erikoistapauksissa, kuten tietyn ojan välin haussa. Tällöin, kun koira tulee ojan varteen, otetaan koiralta kontakti pillillä tai nimenhuutamisella. Sen jälkeen omaa kehoa käyttäen käännytään vastakkaiseen suuntaan loivasti. Koiran tullessa jälleen ojalle, otetaan kontakti ja keholla ohjataan koira vastakkaiseen suuntaan. Muutama tällainen toisto ja pian koira ymmärtää itse haun rajat.
Käsimerkein ohjausta voidaan Jukan mukaan käyttää erikoistapauksissa. Esimerkiksi, kun haluat koiran tutkivan tietyn metsäsaarekkeen pellon tai suon keskellä. Kontaktin jälkeen koira ohjataan käsimerkillä ja keholla haluttuun suuntaan. Koiran hakuun tulisi kuitenkin puuttua mahdollisemman vähän erikoisohjauksella.
Kun koirasi on opetettu hakemaan oikein, se helpottaa myös metsästystä. Tunnet koirasi hakutavan, jolloin on helpompi päätellä, koska koira seisoo. Myös hakutavan tunteminen helpottaa koiran löytymistä, sillä hakutavan tuntiessa pystyt päättelemään kummalla puolella ohjaajaa koira on, vasemmalla vai oikealla.
Timo ja Jukka antoivat myös neuvoja kaikille niille, jotka niitä oman koiran kanssa tarvitsivat. Timon bretoni Kikka toimi esimerkki koirana ja näytti, että Timo ei pelkästään puhu ja neuvo, vaan kasvattaa myös samalla tavalla omia koiriaan.
Tapahtuma järjestettiin katoavalla luonnonvaralla eli talkootyöllä. Katri ja Emmi olivat huolehtineet aamupalasta ja lounaasta. Heidän lisäkseen keittiössä vielä pyöri sekalainen seurakunta yhdistysläisiä auttamassa tarpeen mukaan. Ehkä seuraavaksi on vuorossa maastopäivä ja päästään testaamaan teoriaa käytännössä.
